Apua arjen eri tilanteisiin:
Neuvolatunti
Käytöskoulu
Pentuneuvola


Sisustaako koirasi kotinne uudelleen työpäivän aikana? Tuntuuko hoitotoimet selviytymistaistelulta? Katoaako koiraltasi korvat kun lähdette lenkille? Vetääkö koirasi hihnassa? Haukkuuko koirasi hihnassa vastaantulijoille? Tuntuuko koiran kanssa lenkkeily enemmänkin ikävältä velvollisuudelta kuin rennolta yhteiseltä kulkemiselta?

”Raivostuttavaa, turhauttavaa, tekisi mieli itkeä, tekisi mieli luopua koirasta, en kestä enää, minulla on ongelmakoira” Tuntuuko tutulta? Jos vastasit kyllä, niin ota seuraava askel kohti rentoa, mukavaa koiramaista arkea ja varaa aika neuvolatunnillemme.

Harvoin työssäni törmään sanan varsinaisessa merkityksessä ongelmakoiriin, koiraongelmiin sitäkin useammin. Varsinaisia ongelmakoiria tulee vastaan todella harvoin, lähes poikkeuksetta kyse on koiran ja ohjaajan välisen suhteen vääristymisestä, omistajan johdonmukaisuuden puutteesta ja ristiriitaisesta kommunikaatiosta. Koira laumaeläimenä tulkitsee ihmisen käytöstä omalla tavallaan, toimii sen perusteella, kun taas ihminen usein inhimillistää koiraa liikaa. Ihminen hyvää tarkoittaessaan, saattaakin toimia juuri päinvastoin, mitä koira tarvitsisi voidakseen olla rento ja stressitön koira. Ihminen ei välttämättä osaa lukea koiraansa oikein tietyissä tilanteissa, jolloin koiran ilmentämä käytös saattaa muuttua haasteelliseksi, aiheuttaa arjessa ongelmia ja pahimmassa tapauksessa jopa vaaratilanteita.

Hyvin usein me ihmiset aivan huomaamattamme arjessa unohdamme kasvatuksen tärkeyden, jätämme aloittamamme asiat kesken, sorrumme lahjomaan ja houkuttelemaan koiria erinäisillä palkkioilla. Tuttua, eikö totta:)! Monesti tulee myös huomioitua koiraa kun se on liian kiihkeässä mielentilassa ja tällöin tulee juurikin vahvistettua sitä kiihkeää mielentilaa, vaikka ristiriitaisesti monesti koiranomistajat toivoisivat koiriensa olevan rauhallisempia kotioloissa. Toisinaan me ihmiset otamme hyppivän koiran avosylin vastaan, toisinaan me ärsyynnymme kun koira hyppää vasten kuraisilla tassuilla tai sukkahousuihin tuli silmäpako. Usein koirien annetaan hihnalenkeillä tutustua vastaantuleviin koiriin, ehkä jopa ”leikkiä” hihnassa vastaantulijan kanssa ja toisinaan taas harmittaa kun koira vetää neliveto päällä toisia koiria kohti, eivätkä ohitukset suju riekkumatta. Huomaatko ristiriitoja:)? Vastaavia esimerkkejä meidän ihmisten epäloogisesta toiminnasta on vaikka millä mitalla.

Käytöskoulussamme pyrimme opettamaan koiran omistajia käyttäytymään siten, että se on koiran näkövinkkelistä loogista ja ymmärrettävää. Opetamme koiranomistajille koiran kanssa kommunikoimisen taidon, johdonmukaisuutta arkielämään, uuden tavan toimia siten, että se olisi koirankin mielestä loogista, jolloin koira hyvin nopeasti alkaa myös ajatella omistajastaan uudella tavalla. Koiralla tulisi olla luotettava omistaja, ”johtaja”, laumassaan, johon se voi turvata tiukoissakin paikoissa, eikä sen tarvitse itse ottaa ikäviä ja stressaavia tilanteita hoitoonsa. Arkielämän kasvatuksellisissa asioissa omistajan ei tarvitsisi turvautua lahjontaan, huijaukseen, eikä houkutteluun, vaan rakentaa suhde koiraan siten, että koira haluaa toimia yhteistyössä omistajansa kanssa, se haluaa saada kehuja ja tietysti myös nauttii niistä suunnattomasti. Ja mikä tärkeintä, koira oppii luottamaan omistajaansa!

Käytöskoulussamme käytämme hyväksi Pevi-metodia, Pertti Vilanderin kehittämää tapaa hyödyntää koirien laumasidonnaisuutta. Koulutuksemme pohjautuu pähkinänkuoressa siihen, että muokkaamme omistajan käytöstä johdonmukaiseksi, pyrimme poistamaan sieltä ristiriitoja. Kerromme koiralle mikä ei ole sallittua ja vastaavasti toivottua käytöstä vahvistamme. Käytöskoulussa emme käytä nameja, vaan laumaviettiä eli sosiaalista palkkaa, kehuja, silityksiä, ilon ja onnistumisen tunnetta.

Meidän tulisi osata erottaa kasvatus ja koulutus toisistaan! Kasvatus ei voi aina olla pelkkää ruusuilla tanssimista, toisinaan joutuu olemaan tiukkakin saavuttaakseen toivotun lopputuloksen, mikä on yleensä myös koiran parhaaksi. Koulutuksessa (esim. toko, agility) sen sijaan meidän tulee käyttää hyväksemme sosiaalisen palkan ohella niitä parhaimpia herkkuja ja leluja, joita koirasi juuri siinä tilanteessa eniten arvostaa. Esimerkkinä kerron omasta laumastani. Kotioloissa koirat normaalisti makoilevat joko omalla sohvallaan takkahuoneessa tai yksi siellä, toinen täällä ja kolmas tuolla. Täällä tai tuolla, mutta jos mitään erikoista ei tapahtu, koirat relaavat ja ovat rauhallisessa mielentilassa. Välillä ne ovat mukana päivän askareissa, leikeissä lapsen kanssa, mutta rauhallisesti. Kukaan koirista ei hypi, hauku, riehu tms. sisällä. Toki jos meille joku tulee tai jotain muuta normaalista poikkeavaa tapahtuu reagoivat ne hetkellisesti ja sitten taas rauhoittuvat aloilleen ja näinhän koiraeläin tietysti saakin käyttäytyä. Melkeinpä voisin tiivistää, että seesteisen arjen avainsana on rauhallinen mielentila. Mutta kun lähdetään treenaamaan (koulutus), niin sitten onkin eri ääni kellossa. Treeneissä taas toivon koiriltani erilaista mielentilaa, ne saavat hyppiä ja pomppia, riekkua ja olla korkeassa vireessä. Minulla taskut täynnä herkkuja, lelut mukana, biletän niiden kanssa onnistumisen ilosta ja heitän vaikka kärryn pyöriä jos koirani siitä treeneissä palkkautuu!

Omassa laumassani elävät kolme koiraa opettavat minulle joka päivä lisää koirien keskinäisistä suhteista ja kommunikoinnista ja tätä pyrinkin hyödyntämään päivittäisessä elämässä koirieni kanssa. On helpompaa ja itse asiassa monta kertaa mielenkiintoisempaa opetella itse puhumaan koiraa, kun yrittää opettaa koira puhumaan ihmistä.

Pevi-käytöskoulu ei ole pikakorjaus, joka käydään nopeasti läpi ja sillä selvä. Ei, näin yksinkertaista se ei valitettavasti ole. Se on enemmänkin tapa elää ja olla, kommunikoida koiran kanssa, rakastaa koiraa koirana.

Lämmin lukusuositus:
Pertti Vilander: Koirankorjauskirja
Pertti Vilander ja Salli Suorsa: Pentuneuvola
Gunilla Wedeen: Arjelle kultareunus
Jan Fennel: Kuuntelen koiraani

Tervetuloa oppimaan koiraa!

Virpi
Koirakoulu Lunatan
koirakoululunatan@gmail.com
050 571 2786

Blog at WordPress.com.